Druidismi

Druideista puhuttaessa on hyvä ottaa heti aluksi harppaus historiassa taaksepäin. 

 

Historialliset druidit olivat kelttiläisten kansojen tietäjäluokka, joten ymmärtääkseen modernia druidismia täytyy tuntea hivenen kelttien historiaa ja uskonnollista maailmaa.

Kelttiläisen kulttuurin arvellaan syntyneen noin 700-500 ennen ajanlaskumme alkua. Kelttiläinen kulttuuri oli vallalla Irlannissa, Iso-Britanniassa ja mantereen puolella Galliassa. Kelttien valtakausi alkoi hiipua Rooman keisarikunnan painaessa kelttiläisiä kansoja ikeensä alle ja kristinuskon syrjäyttäessä hiljalleen vanhan kansanuskon. Druidismi eli pitkään käsi kädessä kristinuskon kanssa ja osa vanhan uskonnon tietäjistä siirtyi myös kirkon palvelukseen ja luostareihin.

1800-luvulta lähtien nationalismi ja romanttinen liike nostivat kelttiläisiä kieliä ja kulttuuria uuteen arvostukseen. Kirjailijat ja runoilijat kirjoittivat ihailevaan sävyyn druideista ja menneistä luonnonläheisistä ajoista. Tämä vaikutti vahvasti uuspakanallisen druidismin syntyyn. Jo edeltävällä 1700-luvulla oli syntynyt useita druidi-seuroja, jotka pyrkivät elvyttämään kelttiläistä kulttuuria.

Moderni uuspakanallinen druidismi syntyi 1960-luvulla. Ross Nichols perusti vuonna 1963 Order of Bards, Ovates and Druids (OBOD) –järjestön. Nicholsin lisäksi perustajajäsenten joukosta löytyi useita aiemmin The Ancient Druid Order –järjestössä vaikuttaneita henkilöitä. Kyseisen järjestön juurten sanotaan ulottuvan aina vuoteen 1717 asti. Koko maailmassa arvioidaan olevan ehkä 15000-20000 druidia. Druidismi on suosituinta Britanniassa, jossa on noin 6000 druidismin harjoittajaa. Modernille druidismille on tyypillistä ajatus, että kyseessä on pikemminkin hengellisyyden muoto kuin uskonto. Druidijärjestöihin kuuluukin paljon eri uskontojen edustajia.

Kuva druideista on syntynyt paljolti kirjallisuuden ja populaarikulttuurin värittämien käsitysten mukaan eikä usein pohjaa historialliseen tietoon. 

Historiallisista druideista ei tiedetä paljoa 

Druideista ei ole säilynyt esimerkiksi yhtään kuvaa, mutta silti heidät kuvataan valkoiseen kaapuun pukeutuneena kuten Asterix-kirjojen Akvavitix-druidi. Erehdys syntyi jo vuosisatoja sitten, jolloin roomalainen luonnonhistorioitsija Plinius kuvasi druidit kreikkalaisten filosofien patsaiden kaltaisina valkokaapuisina miehinä. Silti tapa on jäänyt elämään ja nykyisinkin useat druidit vyöttävät itsensä valkeisiin rituaalikaapuihin. Stonehenge-kivikehää luultiin aiemmin druidien rakentamaksi. Tosi asiassa druideilta ei ole säilynyt minkäänlaisia monumentteja tai rakennuksia. Myöskään kirjoitettua tietoa ei ole säilynyt jälkipolville.

Stereotypioita druideista syntyi jo varhaisten kirjailijoiden kynästä. Roomalaiset ja kreikkalaiset kirjoittivat druideista runsaasti. Roomalaisille druidit edustivat kaikkea halveksittavaa, barbaaria, verenhimoista villiyttä ja ihmisuhreja. Kreikkalaisille druidit olivat päinvastoin vehreitä, luonnon helmassa kirmaavia puunhalaajia. Molemmat käsitykset ovat kärjistyksiä todellisuudesta.

Sananen kelttien jumaluuksista ja uskonnosta

Kelttien jumalten nimet viittasivat heidän tehtäviinsä ja luonteeseensa. Pääosin kelttien jumaluudet olivat heimojumaluuksia, jotka olivat tiettyyn paikkaan ja heimon alueeseen sidottuja. Tutkijat ovat löytäneet yli 350 erilaista kelttien jumaluutta, joista valtaosa esiintyy vain kerran kiviin kaiverrettuna. Ainut tapa tutkia kelttien jumaluuksien tehtäviä onkin nimien tutkiminen, koska kirjallista aikalaisdokumentointia aiheesta ei ole säilynyt.

Kelttien jumaluudet jaetaan kolmeen luokkaan:

  • maajumalattaret
  • heimojumalat
  • soturijumalat

Heimojumalten symboliikka liittyy usein taivaaseen. Tämän voi huomata jumalpatsaissa, joissa jumaluus pitelee kädessään auringonkehrää tai seisoo korkean pilarin päällä. Heimojen maa-alueiden varjelijat olivat naispuolisia jumalattaria. Maan viljavuus taattiin hedelmällisyyttä painottavilla rituaaleilla. Heimon hallitsijan vaihtuessa uuden hallitsijan katsottiin astuvan samalla myös avioon heimon maa-alueen jumalattaren kanssa. Virkaanastujaisissa tämä toteutettiin symbolisesti naittamalla jumalattaren edustajaksi valittu nuori tyttö hallitsijan kanssa. Keltit uskoivat, että jumalat saattoivat avioitua keskenään. Sen vuoksi eri heimoja voitiin yhdistää tai jumalperheen kokoonpano saattoi muuttua sodankäynnin ja maa-alueiden valloitusten yhteydessä.

Soturijumalat kuvattiin maskuliinisuutta ja voimaa korostaen. Miehisyyttä, terveyttä ja voimaa esitettiin esimerkiksi kuvaamalla jumalat ja toisinaan myös jumalattaret sarvipäisenä. Sarvet vaihtelivat oinaansarvista esimerkiksi härän ja peurojen sarviin.

Kelttien uskonnonharjoitus oli yhteisöllistä ja jumaliin suhtauduttiin toverillisen kunnioittavasti. Jumalilta pyydettiin apua ja neuvoja. Keskeisin uskonnonharjoittamisen muoto oli uhrirituaali. Uhreja suoritettiin muun muassa temppeleissä, joiden lähistöltä on löytynyt runsaasti uhrieläinten luita. Ihmisen elämänvaiheita ja käännekohtia juhlistettiin myös. Uudelleensyntyminen tunnettiin ainakin irlantilaisissa kansantaruissa, joissa ihminen saattoi syntyä uudelleen eläimen tai ihmisen hahmoon.

Keltit uskoivat myös luonnonhenkiin, jotka olivat esimerkiksi vuorten, kivien ja lähteiden haltijoita. Uskomukset ovat säilyneet näihin päiviin saakka erityisen vahvoina Irlannissa. Uhrilehdot ja uhrilähteet olivat suosittuja uskonnollisia rituaalipaikkoja luonnonhelmassa. Vanhojen lähteiden kunnioitus on jatkunut myös kristillisellä ajalla, vaikkakin osa lähteistä on saanut suojelijakseen kristillisen pyhimyksen vanhemman jumaluuden sijaan.

Vuodenpyörä

Druidien vuodenpyörän taitekohta on Samhain, joka on vanha kelttiläinen uudenvuoden juhlapäivä. Samhain merkitsee kesän loppua ja nykyisin se sijaitsee loka-marraskuun vaihteessa. Samhain oli ennen vanhaan karjan teurastuksen aikaa ja silloin uskottiin myös henkimaailman porttien olevan avoinna maailmojen välissä. Pahansuopia henkiä karkotettiin isoja kokkoja polttamalla.

Imbolc-juhlaa vietetään helmikuun alussa. Esikristillisellä ajalla juhlaa on arveltu juhlitun hedelmällisyyden ja parantamisen jumalattaren kunniaksi. Kristinuskon saavuttua jumalattaren korvasi Irlannin naispuolinen suojeluspyhimys, pyhä Brigid. Imbolc liittyy myös kevään alkamiseen ja karitsoimiskauden alkuun.

Beltaine on vapun tienoille sijoittuva kevään juhla. Myös silloin poltetaan isoja kokkoja edistämään kevään saapumista. Beltaineen liitetään ihmisten ja karjan hedelmällisyyttä edistäviä riittejä.

Elokuun alkupuolella vietetään Lugnasad-juhlaa. Se on sadonkorjuun juhla, jonka nimi juontuu Lug-jumalasta. Siinä missä Samhainin aika saattoi kestää pari viikkoa, voitiin Lugnasadin sadonkorjuuta juhlia ennen jopa kuukauden verran. Molemmat syyskauden juhlat olivat suosittuja markkina- ja hevoskilpailuaikoja.

Neljän vuodenaikajuhlan lisäksi modernit druidit juhlistavat vuoden neljänneksiä eli talvi- ja kesäpäivänseisauksia sekä kevät- ja syyspäiväntasauksia.

Bardit, näkijät ja druidit

Historialliselta ajalta on viitteitä sekä siitä, että druidismi kulki suvussa että jotkut nuorista myös valikoituivat druidien koulutukseen. Druidi-nimi itsessään viittaa pyhinä pidettyihin suuriin puihin. 

Jo roomalaisten historioitsijoiden ajalla kirjoitettiin, että druidi-nimi tarkoittaa ”tammen tietäjää”. Toisen tulkinnan mukaan druidi-termi viittaa henkilöön, joka ”tietää paljon”. 

Puiden viisauden on sanottu olevan druidien tietämyksen lähde. Puiden lisäksi druideille tärkeitä ovat muutkin luonnon aineosat: kivet, kasvit, eläimet ja metallit.

Druidit jaetaan yleensä kolmeen ryhmään: bardit, näkijät ja druidit. Muutamissa teoksissa näkijöiden tilalla on runonpuhujien luokka. Joissakin järjestelmissä druidismin opiskelija kulkee kaikkien ryhmien ja nimekkeiden läpi alkaen bardista ja päätyen lopulta vuosien opiskelujen jälkeen druidiksi. Historiallisena aikana druidiksi opiskelu saattoi kestää jopa kaksikymmentä vuotta. Bardiksi opiskeli noin seitsemässä vuodessa. Moderneissa druidijärjestöissä on yleensä tapana antaa opiskelijan valita itseään kiinnostavin aihealue. Toiset opiskelevat bardeiksi, toiset näkijöiksi ja jotkut druideiksi. Varsinaisia initiaatiorituaaleja ei yleensä käytetä.

Bardeille menneisyys ja perinteen jatkuvuus tärkeätä. He ovat suullisen perinteen jatkajia, runonlausujia ja muusikkoja. Bardit iskevät tarinoita ja lausuvat ylistävää runoutta. He ammentavat luovan inspiraationsa ympäristöstä ja luonnosta. Näkijät ovat suuntautuneet tulevaisuuteen ja jumalten kanssa kommunikointiin. Heille ominaisinta on ennustaminen, neuvojen antaminen ja opettaminen. He tutkivat luonnon kiertokulun mysteerejä, kuoleman ja siirtymäriittien tietämystä sekä ajan salaisuuksia. Druidit ovat kautta aikain vaalineet neuvottelutaitoa ja johtaneet (uhri)pappeina rituaaleja. Ennen muinoin druidit olivat sodankäynnin ja magian taitajia. Nykyään moni druidi on kiinnostunut yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja opettamisesta. He toimivatkin ryhmien johtotehtävissä sekä toiminnan moottoreina.

Kolme druidismin keskeistä opetusta

Awen eli pyhä inspiraatio

Monet nykyajan druidit katsovat olevansa yhteydessä sekä edesmenneisiin druideihin että luonnonhenkiin ja jumaluuksiin. Tästä yhteydestä syntyvää pyhää inspiraatiota kutsutaan kymrinkielisellä nimellä awen. Awen on druidien opetuksessa keskeisin ja tärkein asia – se on jokaisen druidismin harjoittajan tavoitetila.

Awenia on kuvattu runollisesti virtaavaksi hengeksi. Se on yhteyttä jumalaan ja luontoon, haltioitunut kokemus bardin esittäessä musiikkia tai syvä hetki transsin ja rituaalien aikana. Awen on feminiininen voima, joka ruumiillistuu erityisesti naisissa. Se on elämänvoima, jonka avulla jumalat ovat luoneet maailmankaikkeuden. Awenin symboli on kolme alaspäin hohtavaa sakaraa.

Sykliset eli kehämäiset prosessit

Kehämäisesti kietoutunut luonnonkierron, elämän, syntymän ja kuoleman ketju tekee kehästä pyhyyden ja ikuisuuden symbolin. Kehän ympyrämuoto kuvastaa kokonaisuutta, johon myös ihmisen tulee pyrkiä sovittamalla elämänsä rytmi luonnon kiertokulun mukaiseksi. Druidi seuraa vuodenaikojen syklien vaihtumista rituaaleissaan ja sisäisesti omassa elämässään.

Puiden pyhyys

Puut ovat druidien viisauden ja inspiraation lähde. Ne ovat elämän vertauskuvia ja tarjoavat ihmisille ja eläimille sekä ravintoa että suojaa. Monet druidijärjestöt järjestävät puidenistutuskampanjoita, joilla symboloidaan sekä myyttisen alkumetsän palauttamista ehjäksi että suojellaan maapallon luontoa. Tammi on yleisimmin tunnettu druidien pyhä puu.

Nykyajan druidijärjestöt

1963 perustettu Order of Bards, Ovates and Druids (OBOD) on yksi isoimpia druidijärjestöjä. Järjestö harjoittaa ja opettaa druidismia. Sen jäseneksi pääsee kuka tahansa uskontoon katsomatta. Järjestön tavoitteena on kehittää yksilön henkistä, älyllistä, emotionaalista ja taiteellista potentiaalia ja myös varjella ja suojella luontoa. OBOD järjestää ekologisen elämäntavan kursseja, leirejä sekä julkisia rituaaleja.

The British Druid Order (1979) pyrkii elvyttämään Britannian vanhaa alkuperäistä uskontoa. Järjestö korostaa druidismin shamanistisia piirteitä ja pitää sitä shamanismin muotona. Tärkeällä sijalla on myös vanhojen tapojen ja esi-isien kunnioittaminen. Järjestön perustaja Philip Shallcrass on arvostettu druidi-opettaja ja kirjailija.

Vuonna 1983 Isaac Bonewits perusti Ar nDraíocht Féin – A Druid Fellowship (ADF) –järjestön, joka tarkastelee druidismia tieteelliseltä näkökannalta. Järjestö korostaa druidismin ymmärtämistä tieteellisen tutkimuksen kautta ja painottaa vanhojen perinteiden soveltamista nykyajan realiteetteihin.

The Henge of Keltria –järjestö erosi ADF:stä 1980-luvun lopulla. Järjestö pyrkii uudistamaan vanhaa kelttiläistä perinnettä. Se toimii muita järjestöjä suljetummin eikä järjestä avoimia rituaaleja. Järjestöllä on käytössään kolmiportainen initiaatiojärjestelmä ja se on suuntautunut pääasiassa irlantilaiseen perinteeseen.

Emma Restall Orr perusti The Druid Network -järjestön vuonna 2003, jotta eri druiditraditioiden ihmiset voisivat helpommin luoda kontaktiverkostoja. Järjestö haluaa inspiroida ja informoida druidismin polusta kiinnostuneita. Yhdistyksen kotisivuilta löytyy lisätietoa druidismista sekä tietoa tapaamisista, luennoista ja rituaaleista. He järjestävät julkisia rituaaleja ainakin kahdeksana suurimpana juhlapyhänä.

Aiheeseen liittyen

Druidismi viralliseksi uskonnoksi Britanniassa

Linkkejä

The Druid Network

Ar nDraíocht Féin

Lähteitä:

Tom Sjöblom: Druidit – Tietäjiä, pappeja ja shamaaneja, SKS, 2006

Ronald Hutton: The Triumph of the Moon

Professori Ronald Huttonin luentosarja, Åbo Akademi 11. – 12.4.2006

Emma Restall Orr: Principles of Druidry

Emma Restall Orr: Spirits of the Sacred Grove

Philip Shallcrass: Druidry