Shamaani on henkimaailman asiantuntija, joka välittää tietoa henkimaailman eri tasoilta näkyvään arkiseen todellisuuteemme. Shamaani käyttää hyväkseen muuntunutta tietoisuuden tilaa eli transsia, jonka aikana hän tekee henkimatkan tietoa hakeakseen tai sairauden syytä selvittääkseen. Nykyään shamanismi on myös tekniikka, jonka avulla voidaan tutkia oman mielen kerroksia.
Shamaani on kautta aikain ollut vaikeiden sairauksien parantaja, joka osaa hakea koomapotilaan sielun takaisin toisista maailmoista tai paikallistaa ja nujertaa syövän. Shamaani voi toimia välittäjänä jumalten, henkien ja ihmisten välillä, ja järjestää arkipäiväisen maailmamme asioita hoitamalla niitä jumalten maailmassa. Shamanismi on ikivanha menetelmä, joka perustuu muuntuneiden tajunnantilojen hyväksikäyttämiseen yhteyden saamiseksi luonnon henkiin ja jumaluuksiin. Se on näkyjen, unien ja transsimatkojen perinne.
Historiallinen shamanismi
Shamanismia on harjoitettu tavattoman laajasti ympäri maapallon ja viitteitä siitä pystyy löytämään monien uskontojen pyhistä kirjoista. Shamanismi eroaakin monesta luonnonuskonnosta sinä, että perinne on säilynyt katkeamattomana nykypäivään asti. Toki shamanismi on muuttunutkin sen tarkoitusperien ja painopisteiden hioutuessa nykyihmisten tarkoituksiin sopivaksi.
Suuri osa shamanismia käsittelevästä kirjallisuudesta keskittyy Siperiaan, mutta shamanismia esiintyy myös arktisilla alueilla, Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, Australian alkuasukkaiden parissa, Indonesiassa, Kaakkois-Aasiassa, Kiinassa, Tiibetissä ja Japanissa. Kotoinen Kalevalamme on myös kuvaus shamaanien maailmasta ja matkoista, mutta siinä on myös havaittavissa nuorempi tietäjälaitos ja tietäjäperinne.
Metsästykseen ja keräilyyn pohjautunut kulttuuri loi tarpeen shamaanille, joka toimi villieläinten herrana ja hallitsi niiden kohtaloa metsästysmagialla. Hän matki eläimiä ja loi tanssinsa niiden liikkeiden pohjalta pyrkien rakentamaan sillä psyykkisen yhteyden eläimiin. Tällainen metsästäjä-noita oli alkukantaisten kansojen shamaanin edelläkävijä eläinhenkineen, klaanitoteemeineen ja uskontoineen. Hän pystyi muuntamaan tietoisuutensa eläinmuotoon, ja tämä shapeshiftingiksi kutsuttu muodonmuutos on säilynyt tekniikkana nykypäiviin asti.
Animistisen maailmankuvan mukaan ihmisen lisäksi uskottiin kasveilla, eläimillä, kivillä ja muilla esineillä olevan sielun. Ekstaasitekniikan avulla ihmisen henki voi siirtyä toisiin ihmisiin, eläimiin ja esineisiin. Shamanismi onkin käytännössä toteutettua animismia. Shamanismissa maailmankaikkeuden käsitetään koostuvan suunnattomasta energiaverkosta, joka ilmenee muotoina ja värähtelyinä. Shamaania tarvitaan välittäjäksi eri osien välillä ja hän osaa tasapainottaa energiaa siellä, missä sitä on liikaa tai liian vähän. Sielun matka on shamanismin tunnuspiirre. Shamaani pystyy ulottamaan tietoisuutensa toisiin maailmoihin.
Shamaaniksi voi päätyä monella eri tavalla, mutta shamaanin kutsumus on harvinainen ja vaativa virka. Kutsumus voi ilmetä unien ja näkyjen kautta, tai vaikean ja vaarallisen sairauden tai koettelemuksen jälkeen. Joidenkin kohdalla kutsumus on kulkenut suvussa. Toiset tuntuivat olevan pikemminkin henkien valitsemia kuin itse tehtäväänsä halunneita. Tällaisia unien tai näkyjen kautta kutsuttuja pidettiin ennen suurina shamaaneina ja asemansa perineitä pienenpinä shamaaneina ja heidän asemansa yhteisössä on vähemmän kunnioitettu ainakin Siperian ja arktisen Pohjois-Amerikan kansoilla.
Henkimatkaajan maailmankuva
Shamanismia voidaan pitää hallittuna mielen irtautumisena ruumiista. Shamaani pystyy siirtymään sieluruumiissaan toisille olemassaolon tasoille rinnakkaismaailmoihin. Siellä hän työskentelee tutut henget tai voimaeläimet apunaan ja tehtävästään riippuen tietoa hakien tai kohtaa kuoleman ja sairauden henkiä ja tapaa esi-isiä. Mielen irtautumiseen ruumiista on monia tekniikoita. Apuna on historiassa käytetty muun muassa pyhiä voimakasveja (32% shamanistisista yhteisöistä 1900-luvulla käytti hallusinogeeneja), paastoa, aistiärsytysten puuttumista, meditatiivista keskittymistä, loitsurunojen lausumista, rummutusta, helistämistä, tanssia tai tietynlaista reagointia uneen.
Henkimatkaa ei koskaan tehdä pelkän huvin vuoksi, vaan sairauden vastustamiseksi, rikottujen tabujen selvittämiseksi, kadotetun tai kiusatun sielun takaisinsaamiseksi tai sopusoinnun palauttamiseksi maailmankaikkeuden eri tasojen välille. Vaikka henkimatka onkin korostetussa asemassa shamanismissa, niin kaikki shamaanit eivät välttämättä sitä harjoittaneet tai harjoita nykypäivänäkään. Jotkut toimivat parantajina tai unennäkijöinä tai hakevat vastaukset kysymyksiinsä luonnon merkkejä ja enteitä tarkkaillen.
Shamaanin maailmankuva rakentuu kolmesta kerroksesta; ylinen, alinen ja keskinen maailma. Rakenne on samanlainen eri puolilla maailmaa. Ihmisten maailma on keskellä eräänlaisella välivyöhykkeellä ylemmän ja alemman maailman välissä. Kolmea maailmaa yhdistää pystysuora keskiakseli, joka tavallisesti kuvataan Maailmanpuuksi. Akseli lävistää kosmoksen kannen ja jatkuu sekä ylös että alas ja näistä rei´istä shamaani pystyy kulkemaan maailmojen välillä.
Shamanistinen maailmankuva sisältää käsityksen jälleensyntymästä. Siinä ihmisestä irronnut sielu kulkee Tuonenvirtaa myöten kokien puhdistavia ja uudistavia ajanjaksoja, kunnes hiljalleen virta muuttuu Elämänvirraksi kuljettaen sielun Yliseen. Sielujen kodista ne palaavat aikojen kuluessa takaisin ilmenemään tässäkin todellisuudessa, kunnes useiden kierrosten jälkeen puhdistuvat ja vapautuvat kokonaan puhtaampiin ja kirkkaampiin sfääreihin.
Shamaanin apuvälineet
Shamaanin maailmassa henkiliittolaisia on kahdentyyppisiä; toiset henget ovat selvästi shamaanin hallinnassa ja toimivat hänen palvelushenkinään. Toisentyyppiset henget ovat pikemminkin suojelijoita kuin auttajia, ne ovat shamaanin käytettävissä kun hän kutsuu niitä. Ne voivat olla kuolleiden shamaanien henkiä tai pienempiä jumalhenkiä, jotka ovat jossain määrin itsenäisiä omassa maailmassaan, eivätkä näin ollen suoraan shamaanin hallinnassa. Henkioppaat ovat ratkaisevan tärkeitä shamaanille. Ne ovat kirjailmellisesti hänen psyykkisten ja maagisten kykyjensä ruumiillistumia.
Henkioppaat (yleensä voimaeläimet) toimivat shamaanin apuna pystyen selvittämään sairauksien syyt, ne voivat hakea takaisin kadotetut sielut ja ne voivat tulla avuksi vaarallisessa tilanteessa, ja näyttämään tien ohi esteiden joita voi tulla shamaanin tielle henkimatkalla. Henkioppaat voivat ilmestyä shamaanille unissa, näyissä tai spontaanisti initiaatiomenojen jälkeen. Joissain kulttuureissa shamaanit voivat periä tai vaihtaa niitä keskenään. Henkioppaat voivat pohjoisessa olla esimerkiksi karhuja, korppeja, susia, hirviä, jäniksiä tai pöllöjä. Ajoittain suojelushengestä voi tulla shamaanille samaistumisen kohde ja eräänläinen toinen minä, hänen psyykkinen vastineensa sisätasoilla.
Shamaanin ja henkioppaan suhde on erittäin tärkeä, monessa tapauksessa elintärkeä. He ovat tavallaan henkisessä avioliitossa keskenään. Tämä näkyy usein siinä, että shamaani kunnioittaa auttajahenkiään lauluilla, uhreilla, tansseilla ja rituaaleilla. Shamaani saattaa myös kieltäytyä syömästä kyseisen eläimen lihaa tai salata henkiliittolaisen olemassaolon muilta.
Shamanistisessa rituaalissa sisäinen tapahtuma, hengen matka, näytetään ulkoisesti. Rituaali ei ole pelkkää näytelmää, vaan tarkka yritys nähdä sisäinen tapahtuma. Mystinen näytelmä antaa mahdollisuuden tuntea yhteys jumaliin ja ylimaallisen voiman ruumiillistumiseen. Rituaalissa on kysymys osallistumisesta mysteeriin, arkitodellisuuden jättämisestä taka-alalle ja liittymisestä kosmoksen pyhäksi ja erityiseksi ajanjaksoksi. Yhteydet toisiin maailmoihin voi fyysisesti huomata maagisista vaatteista ja esineistä, varsinkin rummusta. Niiden materiaalit, muodot, koristekuviot ja koristeet ilmentävät yhteyttä toiseen maailmaan.
Shamaanin rummulla on shamanismissa keskeinen tehtävä. Se on väline joka kuljettaa shamaanin toisiin maailmoihin eli sen avulla langetaan loveen. Sitä onkin kutsuttu hevoseksi tai poroksi. Rummun yksitoikkoinen ääni auttaa henkeä matkaamaan yliseen tai aliseen. Rummun ääni on keskittymisapu ja keino vaipua transsiin. Rummulla on symbolinen yhteys Maailmanpuuhun, jota pitkin shamaani kokee matkaavansa. Rummulle onkin kuvattu maailmankaikkeuden kolmijakoinen kartta, jumaluuksia ja muita tärkeitä symboleja. Joskus rummun keskelle on kuvattu aurinko. Shamaanin matka maailmasta toiseen ahtaan aukon läpi sisältää paljon yhtäläisyyksiä syntymäkokemuksen kanssa.
Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että rummun rytmikäs syke aiheuttaa aivojen siirtymisen normaalista päivärytmistä theta-taajuudelle, joka yhdistetään uniin, hypnoottisiin mielikuviin ja transsiin. Shamanismi onkin eräänlaista valoisaa unennäköä, jossa samaan tapaan kuin uneksija joka tietää näkevänsä unta shamaani on tietoinen muuttuneesta tajunnantilasta ja kykenee toimimaan siinä määrätietoisesti. Se mitä henkimatkalla tapahtuu ei ole unta vaan todellista siinä ulottuvuudessa. Ja koska eri ulottuvuudet ovat pohjimmiltaan samaa energiaverkkoa, niin henkimatkan tapahtumat vaikuttavat tähän maailmaan.
Laulu on toinen tärkeä väline shamaanille. Sen avulla hän ilmaisee aikeensa ja etenee matkallaan. Shamaanimatkan ja laulun tarkoituksena on esimerkiksi parantamisen yhteydessä etsiä taudin alkuperä ja palauttaa tauti lähtöpaikkaansa. Sairauden voittaminen perustui siis negatiivisten voimien voittamiselle, sillä tauti oli aina jonkun lähettämä. Mielikuvitus ja ennakkoluulottomuus ovat shamaanille tärkeitä. Ajattelu on visuaalista, unet ovat tärkeällä sijalla ja sisäiset näyt hyväksytään elämää ohjaaviksi prosesseiksi.
Rummunkumua nykyaikana
Monikaan uusshamanismin harjoittajista ei koe tarvitsevansa muodollista vihkimystä perehtyäksen shamanistiseen maailmaan, eikä se ole sidottu tiettyyn uskontokuntaan. Uusshamanismi on kaikille avoin polku. Jokainen voi harjoittaa shamanistisia menetelmiä omalla tavallaan muiden elämänhallintaan tai uskontoon liittyvien menetelmien lisänä tai kenties syventyä ja perehtyä siihen syvemmin halutessaan. Shamanismi on aina ollut ja on yhä hyvin käytännöllistä. Shamaanit etsivät usein yrityksen ja erehdyksen kautta toimivia ja tehokkaita keinoja ja toimintatapoja.
Shamanismi kulkee nykyään pitkälti käsi kädessä psykologian kanssa ja hyödyntää ihmisen sisäistä maailmaa ja alitajuntaa hakien sieltä vastauksia kysymyksiin. Se sisältää useita keinoja tiedon palauttamiseksi mieleen ja hankilökohtaisen voiman lisäämiseen ja käyttämiseen mitä moninaisimmilla tavoilla. Se yhdistää myös fyysisen maailman ja mielikuvituksen ja näkyjen maailmat. Sanotaankin shamaanin lentävän syvälle itseensä mielikuvituksessaan päästäkseen ottamaan kontaktin henkimaailmaan tai henkiminänsä maailmaan ja näin yhteyteen universaaliin tietolähteeseen. Kaikenkattava voimaverkko luo yhteyden maailmojen välille ja antaa maailmalle tarkoituksen estämällä sitä vaipumasta kaaokseen.
Shamaanimatkojen tekemiseen on tarjolla monta tekniikkaa aina rummutuksesta tanssimiseen. Peruskaavassa keskitytään ensin kysymykseen tai ongelmaan, puhdistetaan mieli, hiljennetään sen lörpöttely ja luovutaan tarpeesta kontrolloida tapahtumaa, jonka jälkeen aloitetaan rummutus ja visualisointi. Matkalla edetään yleensä henkioppaan avustamana ja erilaisten tapahtumien ja näkyjen ansioista vastaus ongelmaan yleensä kirkastuu. Vastaus voi olla symbolisessa muodossa, tai vaikkapa pieni esine, jonka merkityksen ymmärtää ennemmin tai myöhemmin.
Mitä käytännössä opiskellaan?
Alkuun moni shamanismista kiinnostunut opiskelee perusteita energiasta ja opettelee tuntemaan sitä, sillä se on pohja koko shamanistiselle maailmankuvalle ja työskentelylle. Ajatukset, tunteet ja teot ohjaavat energiaa tuottamaan tulosta niin fyysisessä kuin muissakin maailmoissa. Sen lisäksi on tutustuttava henkikehoon ja miten energia käyttäytyy siinä, jotta oppisi hallitsemaan ja käyttämään energiaa itse väsymättä. Kehossa olevat energiakeskukset tulevat tutuiksi ja niitä oppii käyttämään tunneleina henkimaailmaan.
Shaministiset menetelmät myös opettavat kuinka maadoittaa energia ja suojata itsensä. Maadoittaminen tarkoittaa sitä, että oma henkikeho yhdistetään universaaliin energiakenttään, joka pyritään muutenkin aistimaan mahdollisiman kattavasti. Kaikkein tärkein perusväline shamaanilla on mielikuvitus, jota harjoitetaan muun muassa visualisoinnin avulla. Ihmisillä on mitä erilaisimpia tapoja rajoitta mielikuvitustaan ja uskoa vasta sitten kun näkee, mutta shamanismissa nämä tavat pyritään murtamaan ja poistamaan rajoittavina. Visualisoinnissa käytetään hyväksi kaikkia aisteja ja sitä käytetään apuna aina kun aletaan pyrkiä johonkin päämäärään kuvittelemalla mielessä haluttu lopputulos.
Visualisoinnin erottaa shamaanimatkasta se, että matkatessa käytetään varastoitunutta voimaa halutun lopputuloksen saavuttamiseksi ja se on syvempi tajunnantila. Matkalla ei myöskään aina tiedä mitä näkyjä silmien eteen nousee toisin kuin visualisoinnissa. Kuitenkin hyvä visualisointikyky on onnistuneen shamaanimatkan edellytys; mitä aktiivisempi mielikuvituksesi on, sitä voimakkaammaksi tulet.
Shamanismi on syvimmillään perehtymistä voimaverkkoon elämän alkulähteenä ja ylläpitäjänä. Sen tuoma syvällinen ymmärrys luo kunnioituksen kaikkea maailmankaikkeuden osasia kohtaan. Erilaisten voimapaikkojen tiedostaminen on osa shamanismia ja samalla moni tutustuu myös mineraalien ja kasvien ominaisuuksiin.
Shamanismin harjoittaja oppii pysymään kosketuksissa kahteen maailmaan yhtä aikaa ja kumoamaan lineaarisen aikakäsityksen ja muita ihmisen rakentamia rajoittavia aitoja. Läsnä olemisen oppiminen auttaa arkisessä elämässä kuin myös kokonaisvaltainen rentoutumisen taito. Sisäistä symboliikkaa oppii tulkitsemaan ja hyödyntämään elämässään. Käytännöllisyys ja joustavuus tulevat myös monille vahvoiksi piirteiksi.
Vastuuntoinen shamaani ei koskaan tavoittele röyhkeästi omaa etuaan tai jyrää muita jalkoihinsa. Toisilta riistäminen on vastoin henkimaailman lakeja ja palautuu takaisin itselle, minkä saattaa huomata paikallaan junnaamisena kun mikään ei enää onnistukaan henkimaailmassa. Hedelmällisintä on käyttää tapoja josta hyötyvät kaikki.
Linkkejä
Kirjallisuutta
Eliade, Mircea: Shamanism – Archaic Techniques of Ecstasy
Harner, Michael: Shamaanin tie
Hutton, Ronald: Shamanism
Pentikäinen, Juha: Samaanit (muuhunkin tuotantoon kannattaa tutustua)
Setälä, Johannes: kaikki teokset’,’Shamanismi’