Anne Pöyhönen: Yläkuu ja alakuu
- Ajoituksen taito suomalaisessa kansanperinteessä

Täysikuulla tehdyt kynttilät palavat kirkkaimmin

Lappeenrannan kaupunginkirjaston kulttuuriantropologiahyllystä (luokka 49) sattui käteeni vahingossa tämä kirjanen. Pöyhönen kertoo lukuisten haastattelulainausten lisäksi kiinnostavasti yleisempää tietoa kuusta, kuten kuunkierron vaiheista ja niiden nimityksistä. Selviää muun muassa, että yläkuu tarkoittaa kasvavaa kuuta ja alakuu vähenevää, mikä ei olekaan ihan itsestään selvää kun asiaa tarkemmin ajattelee.

Pääosa kirjasta on jaoteltu entisajan elämänmenon mukaisiin työsarkoihin, joihin kuu erityisesti vaikutti. Metsästys, kalastus, maanviljely ja muut talonpoikaiselämän peruselementit saavat oman osansa. Minun kaltaiseni luonnon rytmeistä enimmäkseen vieraantunut kerrostalosukki saa eniten irti kirjan alkukappaleista, joissa valotetaan ajoituksen tarpeellisuutta ja tehoa yleisemmin. Selvisi muun
muassa mahdollinen syy siihen, miksi toinen yritykseni hunajamelonin idättämisessä ei onnistunutkaan yhtä hyvin kuin ensimmäinen. Ja se, että loppukuu on otollisin aika siivoamiseen.

Varsin mukava pikku opus sekä kertaalleen läpi luettavaksi että hakuteokseksi. Sopii myös ajoituksen aloittelijalle.

Kirjoittanut:
Laura

<< Kirja-arvostelut ja esittelyt
<< Artikkelivalikko