Uhrikivi omalla pihalla

Uhrikivi omalla pihalla

Tonttukivi. Haltijakivi. Esivanhempien kivi. Toivomuskivi. Se on pihamme pyhä kivi, joka nököttää pihakuusen vierellä talon varjoisalla sivulla.

Talo ja tonttimaa Keski-Suomessa on ollut sukumme asuinsija niin kauan, kuin historiasta kirjattua tietoa löytyy. Jo isovaarini kuului loihtineen hyvää perunasatoa laskemalla talon parasta sahtia pellon pientareelle. Isoäitini ja äitini aikana tapa painui unholaan, mutta kivelle vietiin toisinaan piparkakku ennen joulua tai tuoreita kukkia juhannuksena.

Minun lapsuudessani uhrikiven roolista ei koskaan keskusteltu. Enkä tiedä miettivätkö vanhempani kiveä ja sille jätettyjä antimia uhrina. Se oli pikemminkin vanha tapa ja perinne. Vanhempani olivat vanhan kansan työteliäitä ihmisiä, jotka eivät puhuneet henkimaailman asioista. Mutta luontoa he kunnioittivat ja opettivat meille lapsille, ettei pihapuita saanut kohdella huonosti, jotta talon onni säilyisi.

Leipää ja sahtia

Kivessä on pieni luonnon muovaama painauma, joka toimii uhriastiana. Mitä uhrilla sitten tarkoitetaan? Se on yleensä pala leipää ja tilkkanen sahtia. Vietän itse juhlapäivinä vuodenkierron taitejuhlia. Eli joulunseutua, keskikesää ja syyspäiväntasausta ja kevätpäiväntasausta tai sen jälkeen olevaa kylvöaikaa. Juhlapäivänä osa ateriasta jätetään kivelle ja lapset laulaa lurauttavat sopivia itse keksimiään tonttulauluja.

Perheemme linkittyy uhrin kautta esivanhempien ketjuun, paikan ja kodin haltijoihin. Uhri on tietoisesti tehty uskonnollinen riitti, jonka kautta tunnustamme oman paikkamme suvun jatkumossa ja suomalaisen vanhan uskonnon ja haltijaperinteen ihmisinä. Kiven luona voi myös esittää kiitoksen ja kiittää esivanhempia ja korkeampia voimia kaikesta hyvästä. Sen luona voi myös loihtia joitakin asioita tapahtuvaksi, kuten päättää, että emäntä on jatkossa ahkerampi siivoamaan.

Muille kuin luonnonuskovaisille on hyvä selvittää, että itse kiveähän me emme palvo. Se on välikappale ja eräänlainen alttari kuten kristillisissä kirkoissakin on alttarinsa. Samalla kivestä on muodostunut lintulauta ja oikeastaan kettulautakin. Linnut iloitsevat leivästä ja siemenistä. Ketunjäljet ovat usein talvella kiven lähellä.

Tekla