Lehto ry - Tervetuloa

Mitä on gaialaisuus

Gaia-usko, gaiaismi, gaianismi, gaialaisuus – rakkaalla lapsella on monta nimeä. Mutta mitä näiden nimien takaa itse asiassa löytyy? Mitä on gaialaisuus, ja keitä ovat gaialaiset?

Gaialaisuus on varsin tuore uuspakanuuden haara, jonka teo/tealogia, filosofia ja etiikka ovat vasta muotoutumassa: tämänkin artikkelin tarkoituksena on vain piirtää suuntaviivoja aiheesta.

Lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna gaialainen on henkilö, jonka henkisyyden keskiössä on maapallo, Gaia. Gaialaisuus ei ole mihinkään tiettyyn uskonnolliseen tai filosofiseen suuntaukseen sidottua: vaikka siitä usein puhutaankin nimenomaan uuspakanuuden yhteydessä, voi gaialainen olla yhtä hyvin kristitty, ateisti, tieteellinen panteisti kuin minkä tahansa muunkin uskonnon tai filosofian edustaja. Tärkeintä on keskittyminen yhteyden luomiseen Gaiaan: tavoitteena on sellaisen luontoon suuntautuneen henkisyyden luominen, joka kunnioittaa Maata kaiken elämän alkulähteenä, luojana ja ylläpitäjänä.

Mikä on Gaia?

Gaialaisuus on ottanut nimensä James Lovelockin 1960 –luvulla kehittelemästä ja suuremman yleisön tietoisuuteen 1970 –luvulla levinneestä Gaia-hypoteesista (sittemmin teoriasta). Gaia-teorian perusidea on se, että maapallo toimii kuin yksi suuri, elävä organismi, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja kaikki eliöt ja oliot ovat yhteydessä ja vuorovaikutuksessa toisiinsa. Lovelock loi hypoteesinsa puhtaasti luonnontieteelliseltä perustalta, mutta vuonna 1979 julkaistu Gaia: A New Look at Life on Earth (suom. Gaia – Äiti Maa) otettiin vastaan myös uskonnollisena kirjana.

Kymmenen vuotta myöhemmin ilmestynyt The Ages of Gaia - A biography of our living Earth sisältääkin Lovelockin omaa pohdintaa teoriansa uskonnollisista aspekteista. Lovelock myöntää, että hänelle Gaia on käsitteenä sekä uskonnollinen että tieteellinen: tapa katsoa maailmaa, meitä itseämme, ja suhdettamme eläviin olentoihin.

Gaia-teorian kuva maapallosta on varsin erilainen kuin perinteinen käsitys maailman kehityksestä. Gaia on itseään säätelevä kokonaisuus, joka on luonut elämälle suotuisat olosuhteet: Gaian olemassaolon tarkoitus on elämän synnyttäminen ja suojelu. Päinvastoin kuin perinteinen käsitys, jonka mukaan elämä on vain sopeutunut maapallolla vallitseviin olosuhteisiin, Gaia-teoria väittää, että maapallolle syntynyt elämä kykenee itse säätelemään kemiallisia ja fysikaalisia kiertoja siten, että olosuhteet ovat elämälle itselleen parhaat mahdolliset. Paras ja yksinkertaistetuin esimerkki tästä on Lovelockin keksimä Daisyworld –malli, jossa mustat ja valkoiset päivänkakkarat säätelevät kuvitteelliselle, Maan kaltaiselle planeetalle tulevaa säteilyä siten, että planeetan lämpötila pysyy elämälle optimaalisena: säteilyn heiketessä mustat päivänkakkarat lisääntyvät ja imevät itseensä lämpöä lämmittäen lopulta koko planeettaa; vastaavasti säteilyn lisääntyessä valkoiset päivänkakkarat valtaavat alaa heijastaen näin ylimääräisen lämpösäteilyn takaisin avaruuteen. Kumpiakin siis tarvitaan, jotta elämälle suotuisat olosuhteet säilyisivät.

Toinen, varsin veikeä ja maanläheisempi esimerkki Gaiasta löytyy Lovelockin kirjan The Ages of Gaia jälkipuheesta. Lovelock vaimoineen asuu maaseudulla, ja heidän pihallaan majaili komea riikinkukkopariskunta. Yksi asia näissä eläimissä Lovelockia häiritsi: niillä oli tapana kerääntyä päivittäin etupihan betonilaatoitukselle ja ulostaa sille. Aluksi tämä harmitti Lovelockia suuresti, kun hän jatkuvasti astui kasoihin tai kun hän joutui siivoamaan niitä pois. Mutta yhtäkkiä hän oivalsi, että itse asiassa linnut olivat oikeassa ja hän väärässä: nuo ekologiset linnut yrittivät parhaansa mukaan muuttaa kuollutta betonia eläväksi maaperäksi. Ja mikä parempi tapa toimia kuin päivittäin kipata betonin päälle annos ravinteita ja bakteereita? Näin Gaia toimii:se pyrkii luomaan ja ylläpitämään elämää kaikkialla, ja koska kaikki on yhteydessä kaikkeen, toimivat riikinkukotkin Gaian ”apureina”, osana suurempaa kokonaisuutta.

Gaia on siis maapallo, todellinen Suuri Äiti, jonka osasia ovat paitsi kaikki elävät olennot, niin yhtälailla myös maaperä, meret kuin ilmakehäkin. Kaikki ovat verkkomaisessa yhteydessä toisiinsa, ja jokainen osanen on yhtä tärkeä, jotta elämä säilyisi. Näkemys maailmasta on varsin holistinen: kaikki todella liittyy kaikkeen, ja ihmisen paikka maailmassa määrittyy ”yhdeksi toisten joukossa”, ei luomakunnan kruunuksi. Mutta millaista sitten on gaialainen filosofia ja henkisyys?

Gaialainen filosofia

Gaialainen filosofia lähtee siitä perusolettamuksesta, että olemme riippuvaisia luonnosta ja sen hyvinvoinnista elääksemme ja voidaksemme itsekin hyvin. Ekologisen kriisin kynnyksellä gaialaisuus on ajankohtaisempaa kuin koskaan: juuri nyt on tarvetta maailmankatsomukselle, jossa Maa on pyhistä pyhin, suurimman kunnioituksen ja suojelun kohde. Gaialaisuuden keskiössä majailee Gaian kunnioituksen ja suojelemisen idea: meidän on suojeltava yhteistä kotiamme. Kaikessa yksinkertaisuudessaan gaialainen filosofia rohkaisee yksilöitä minimoimaan negatiivisen vaikutuksensa kotiplaneettaamme ja toimimaan Gaian hyväksi pyrkien estämään kaikenlaisen sitä tuhoavan toiminnan.

Aivan kuten luonnossa, myös gaialaisessa filosofiassa monimuotoisuus on voiman lähde: mitä enemmän geneettistä vaihtelua luonnossa, sitä vahvempi populaatio on muutosten edessä. Tämä sama voidaan soveltaa myös ihmiseen: mitä monimuotoisempia kulttuureita ja sosiaalisia käytänteitä meillä on, sitä joustavampia ja vahvempia olemme mahdollisten muutosten edessä. Tarvitsemme sekä mustia että valkoisia päivänkakkaroita, ja kaikenvärisiä siltä väliltä: sekä kulttuuri että eliölaji ovat vahvimmillaan silloin, kun monimuotoisuutta ei pelkästään siedetä, vaan myös aktiivisesti rohkaistaan. Näin ollen alkuperäiskansoja ja –kulttuureita on kunnioitettava ja suojeltava. Yhtä lailla kaikenlainen seksuaalisuus on nähtävä luonnollisena ja hyväksyttävänä osana ihmisluontoa. Gaialaisuudessa ei myöskään ole juurikaan sijaa sensuroinnille, sillä ajatusten ja ideoiden vapaa vaihtaminen ovat oleellinen osa monimuotoista kulttuuria. On kuitenkin pidettävä mielessä, että kaikenlainen vahingoittava toiminta on gaialaisuuden vastaista: näin ollen pedofilia ja zoofilia eivät ole sellaista seksuaalista käyttäytymistä, joka olisi hyväksyttävää. Yhtälailla sota kaikessa tuhoavuudessaan on tuomittavaa, sillä sodassa tuhoutuu aina monimuotoisuutta ideoiden ja yksilöiden, pahimmillaan kokonaisten kulttuurien ja ekosysteemien muodossa. Ylipäätään minkäänlainen sellainen toiminta, joka vahingoittaa ympäristöä tai yksilöä, ei kuulu gaialaisuuden periaatteisiin.

Toisaalta gaialaisuuteen kuuluu myös idea evoluutiosta ja muutoksesta: ideoita ja lajeja kuolee parempien tieltä, mutta tämä ei oikeuta ihmisiä vähentämään monimuotoisuutta. Me emme selviydy tällä planeetalla yksinämme, vaan tarvitsemme yhtä lailla niin luonnon kuin kansojen ja kulttuurienkin monimuotoisuutta. Muutos ei kuitenkaan ole yhtä kuin aktiivinen tuhoaminen. Koska kaikki on yhteydessä kaikkeen, gaialaisuus ei tunne käsitettä ”jonkun toisen ongelma”. Ytimessä on sekä yksilöiden että lajien oikeus ja tarve elää ja toteuttaa itseään: jos sallit muille tämän oikeuden, saat sen itsekin. Jos joku yrittää ottaa sinulta tai muilta tämän oikeuden pois, on gaialaisella tavalla ajattelevan velvollisuus yrittää tehdä asialle jotain – väkivallattomin keinoin, tietenkin.

Gaialainen elämänfilosofia voisi siis ytimekkäästi olla ”elä ja anna toistenkin elää”, tai ”anna kaikkien kukkien kukkia”. Gaialaisuuden syvällinen tiedostaminen johtaa yleensä käytännön toimiin Gaian ja sen monimuotoisuuden suojelemiseksi. Tapoja on monia arkipäiväisestä oman kulutuksen vähentämisestä ja jätteiden kierrättämisestä aktiiviseen toimintaan ympäristö –ja ihmisoikeusjärjestöissä. Yksi tapa on korjata jo aiheutettua vahinkoa vaikkapa istuttamalla puita, toimimalla kansainvälisissä avustusjärjestöissä jne. Vaikka Gaia voidaankin nähdä nimensä mukaisesti Maajumalattarena, ei se vastaa rukouksiin, pyyntöihin eikä ylistyksiin: sen sijaan se reagoi ekologiseen elämäntapaan, konkreettisiin toimiin luonnon hyväksi. Kuten Graham Harvey on kirjoittanut: ”Doing, not believing, seems a more adequate response to Gaia.”

Mitä gaialaisuus merkitsee itselleni?

Minulle gaialaisuus on syvällistä yhteyttä luontoon, elämänverkon täydellistä tiedostamista, elämän monimuotoisuuden kunnioittamista ja sen puolesta toimimista. Gaialaisuudesta olen löytänyt itselleni omimman tavan toteuttaa pakanuuttani, johon ekologiset kysymykset ovat aina itsestään selvästi kuuluneet. Gaialaisuus on jalat syvällä maassa elämistä, luonnon rakastamista ja syvällistä kunnioittamista; se on Maan pyhänä pitämistä. Se on tunne, joka valtaa minut katsellessani muurahaisten puuhia, istuessani laiturilla katselemassa hopeaseppien vipellystä lammen pinnalla, kuunnellessani peipon ensimmäistä laulua kesän kynnyksellä. Se on juuri se ihanan ihmetyksen tunne, jonka nenäni päälle istahtava kaaliperhonen saa aikaan. Se on uskonnonharjoituksen mutkattomuutta, kun kierrätän ja lajittelen roskiani: samaan aikaan se on suurin luonnon mysteereistä, elämän ihme. Gaialaisuus on rakkautta luontoa ja elämää kohtaan, halua säilyttää Gaian suunnaton monimuotoisuus ja jumalallinen kauneus. Se on elämistä tässä ja nyt, Maan lapsena, ruumiillisena olentona, jonka napanuora on ja pysyy yhteydessä Gaiaan, Suureen Äitiin, kaiken elämän lähteeseen ja ylläpitäjään.


Kirjoittanut:
Johanna

Lähteet:
Harvey, Graham. 1997. Listening People, Speaking Earth
Lovelock, James. 1979. Gaia – Äiti Maa
Lovelock, James. 1989. The Ages of Gaia. A biography of our living Earth
Vilkka, Leena. 1993. Ympäristöetiikka
www.vernemeton.the-dell.org.uk/gaia/gaianism.html
www.pangaia.com/gaian_faq.htm


Artikkeli on julkaistu Lehto - Suomen Luonnonuskontojen yhdistys ry:n Seita-lehden numerossa 1/2002

<< Uskontoja ja filosofiaa
<<
Artikkelivalikko


Liity jäseneksi Lehtoon


gaia

 

Lehto ry - Etusivu In English Lehto ry Lehto ry Facebookissa Etusivu Lehto Uskonnot Tapahtumat Seita-lehti Verkkokauppa Yhteystiedot Seita-lehti Seita-lehden artikkelit verkossa Osta irtonumeroita Mainosta lehden sivuilla Vuosikerrat Mediakortti