Lehto ry - Tervetuloa

Häihin liittyvät perinteet ja niiden merkitys

Hääasut ja päähineet

Vanhastaan Suomessa on käytetty mustaa vihkipukua. Valkoinen hääpuku oli harvinaisuus vielä 300 vuotta sitten, mutta nykyään se on kansan parissa yleisin väri. Luonnonuskovat pukeutuvat häihin verrattain usein väreihin ja kuoseihin, jotka edustavat sellaisia ominaisuuksia, mitä he liitolle haluavat. Esimerkiksi rakkautta ja intohimoa viestivät punaiset puvut ja hedelmällisyyttä ja luonnonläheisyyttä symboloivat vihreät sävyt ovat suosittuja. Morsiamen päähine häissä on perinteisesti huntu. Alkujaan antiikin kreikkalaiset ja roomalaiset morsiamet käyttivät punaista tai keltaista huntua tulen symbolina. Luonnonuskovien parissa yleisiä ovat erilaiset kukka- ja luonnonkasviseppeleet sekä kruunut, joissa voi olla symboleina aurinko sekä kuu, tai peuran sarvet edustamassa hedelmällisyyttä ja maskuliinista jumaluutta.

Kukkakimppu

Hääkukkakimpun tapa tulee Egyptistä. Kukat ja yrtit tuovat liitolle erilaisia rakkaudellisia ja suojaavia ominaisuuksia sekä vahvistavat liittoa. Suomessa on kuulunut keskikesän perinteisiin tehdä maagisia kimppuja kukista ja yrteistä ennustaen näillä tulevaa puolisoa. Kimppuun voidaan valita tietty maaginen määrä kukkia sekä yhdistellä niitä värejä, tuoksuja ja aromaattisia vaikutuksia, jotka halutaan hääpäivänä läsnä siunaamaan rakkauden liittoa.

Hedelmällisyysonni

Tuore liitto on historiassa ollut perheen perustamisen alkuhetki, joten avioitumiseen liittyy paljon hedelmällisyysmagiaa ja hedelmällisyyden symboliikkaa. Wiccat ja noidat hyppäävät alttarilta poistuessaan perinteisen puisen varsiluudan yli vauvaonnen turvatakseen. Luudassa risupuskaan menevä keppi symboloi miehen ja naisen yhtymistä. Vanha pakanallinen tapa on ollut heittää juuri vihityn parin päälle viljaa lapsionnen takaamiseksi. Nykyään heitetään riisiä tai ruusun terälehtiä.

Hääateria ja hääkakku

Pakanallisissa häitä on Skandinaviassa valmisteltu joskus jopa vuosia. Häät ovat olleet suuri tapahtuma, jossa kokonaiset suvut ovat tavanneet ja liittyneet toisiinsa liiton kautta. Häitä on juhlittu syömällä ja juomalla useita päiviä. Hääkakku on alkujaan kotoisin antiikin Roomasta, jossa viljakakkua murrettiin morsiamen pään yläpuolella lapsionnen takaamiseksi. Vasta hyvin paljon myöhemmin kakku keksittiin kuorruttaa ja maustaa makeaksi, jotta siitä saatiin herkullinen syötävä.

Kuherruskuukausi

Honeymoon tarkoittaa kirjaimellisesti hunajakuukautta. Tällä viitataan vanhaan tapan lisätä hedelmällisyyttä hunajan avulla. Tuoreen vaimon piti häiden jälkeen kuukauden ajan juoda hunajavettä tai hunajasimaa lapsionnen takaamiseksi. Myös teutonilaiset hääparit nauttivat hunajaviiniä yhden kuun kierron ajan seremonian jälkeen. Hääseremonioita pidettiin täyden kuun aikaan ja kuherruskuukausi päättyi seuraavaan uuteen kuuhun.

Kihlauksen ja vihkimisen merkitys

860 jaa. Paavi Nicholas esitti määräyksen, että avioliittoa aikovien pariskuntien täytyy ilmaista aikomuksensa kultaisella sormuksella. Timanttiset sormukset yleistyivät Venetsiassa 1600-luvulla, sillä timantit symboloivat ikuisuutta. Sanotaan, että sormuksen muoto symboloi ikuisuutta ja tulee peräisin vanhasta tavasta sitoa morsiamen nilkkoihin ja ranteisiin heinistä ja yrteistä punottuja koristenauhoja.

”Alun perin kirkollinen vihkiminen ei ollut avioliiton virallinen elementti, eikä se näin ollen vaikuttanut juridisessa mielessä avioliiton oikeudellisuuteen. 1100-luvulta alkaen keskiajalle asti ja vielä sen jälkeenkin, avioliitto oli kahden suvun välinen liitto, johon kirkolla ei ollut juurikaan merkittävää vaikutusta. Vuonna 1442 asetettu maalaki puuttui avioliitottomaan yhteisasumiseen kieltäen sukupuolielämän harjoittamisen kihla-aikana, mutta kihla-aikanakin siitetyt lapset saivat aviolapsen oikeudet. Vuonna 1686 kirkkolaki katsoi kirkollisen vihkimisen tarpeelliseksi, mutta ei pakolliseksi avioliittoa solmittaessa ja vasta vuonna 1734 kirkollisesta vihkimisestä tuli ainoa lainvoimainen keino solmia avioliitto. Tämän jälkeenkin ihmiset saattoivat elää yhdessä ilman papin aamenta, tällöin tosin tuomioistuin saattoi julistaa avoparin avioliittoon, mikäli mies makasi naisen avioliittolupauksin, jotka eivät täyttyneet. Siviiliavioliitto tuli Suomessa mahdolliseksi vuonna 1917.”

Morsiussauna ja polttarit

Ennen vihkimistä morsian on Suomessa kalevalaisen vanhan perinteen mukaan saunotettu morsiussaunassa, joka edustaa siirtymäriittiä neidon elämänvaiheesta täyteen naiseuteen ja äitiyteen. Kylpemiseen liittyy ritualistinen ajatus puhdistautumisesta ja valmistautumisesta. Morsiamelle voidaan tehdä ihania turve-, yrtti- ja savihoitoja sekä vihtoa häntä hyvältä tuoksuvilla yrttivihdoilla. Polttareiden juuret ovat vanhat, sillä jo spartalaisten sotilaiden tiedetään juhlistaneen sulhasen viimeistä vapaailtaa kaveriporukalla syöden, juoden ja remuten.

Lue lisää morsiussaunasta





<< takaisin hääsivulle


Liity jäseneksi Lehtoon



 


Lehto ry - Etusivu In English Lehto ry Lehdon ryhmä Facebookissa Etusivu Lehto Uskonnot Tapahtumat Seita-lehti Verkkokauppa Yhteystiedot Lehto ry Facebookissa Liity jäseneksi Mukaan toimintaan Luennoitsija Lehdolta Hyväntekeväisyys Asatru Druidismi Feri Romuva Shamanismi Suomenusko Tengrismi Vira Venäläinen kansanusko Voodoo Wicca