Ferin historia voidaan nähdä monella tavalla. Tradition isänä pidetty, sokea runoilija ja shamaani Victor Anderson (1917-2001) oli vakuuttunut siitä, että feri on ikivanha, kivikaudelta asti meidän päiviimme selvinnyt spirituaalis-maaginen traditio, jota ovat harrastaneet pienet ihmiset eri puolilla maailmaa Australiasta, Britanniasta, Skotlannista ja Afrikasta. Suomalaisena on erityisen ilahduttavaa huomata, että Cora Andersonin kirjassa Fifty years in the Feri Tradition mainitaan myös Suomen laajat metsät ja vanha ikivanha uskonto, jota täällä harjoitetaan.
Victor näki että feri oli uskontona nimenomaan vanhaa, primitiivistä ja alkuvoimaista, lähempänä voodoota kuin länsimaista magiaperinnettä, eikä Victor siksi tehnyt eroa ferin ja ihmisten varhaisiin uskonnonmuotoihin kuuluneen magian harjoittamisen välillä.
Feri on Victorin sanoin – ihmisrodun uskonto – ja tästä lausumasta kuultaa läpi Victorin erilaisuuden tunne. Victor näet ajatteli, että pienet haltija*-ihmiset ovat olleet niitä, jotka ovat tunteneet magian salaisuudet. Olivatko nämä eteerisiä, maagisia olentoja, jotka läpäisivät ajan ja tilan vai todellisia pieniä ihmisiä, kuten piktejä tai aboriginaaleja? Ehkä toinen vaihtoehdoista on oikeampi, ehkä molemmissa on jotain totta. Tässä kohdin alkaa runous ja paljastuu feriin liittyvä paradoksaalisuus. Paradoksissa piilee ajatus, lupaus siitä, että feri-tradition kautta ihmisistä voi tulla lähes haltijoita, magian salaisuuksien etsijöitä, mysteerien avainten kantajia ja maailmojen välillä kulkevia shamaaneja. Feri tukeutuu yhteyteen henkimaailman kanssa, mikä tekee siitä niin vapaan.
Saatuaan ensin lapsena New Mexicossa ohjausta magiassa, Victor Anderson kuului 1930-luvulla Oregonissa Harpy-coveniin. Victorin vaimon Coran oli perehdyttänyt ozarkien kansanmagiaan ja parantamiseen tämän isoisä ja isoisän opetuksien omaksumisessa auttoivat Coran omat yliluonnolliset kyvyt, hänen yhteytensä haltijoihin (Faery-folk) sekä hänen intuitiivinen neroutensa keittiönoituuden alalla. Victor piti itseään muun muassa Kahuna-shamaanina ja voodoo-pappina. Shamaani-termi Victoria ehkä parhaiten kuvasikin, sillä hänellä oli käsittämätön kyky nähdä ihmisten sieluun ja kertoa paikkansa pitävästi, mitä hän näki siellä.
Tämän vuoksi on vaikeaa määritellä ferin olemusta, sillä Victor opetti kullekin oppilaalle, sitä mitä hän ajatteli tämän tarvitsevan eniten, jolloin jokainen oppilas sai yksilölllistä, juuri hänelle räätälöityä opetusta. Victor itse luonnehti tätä opetustyyliä tavaksi pitää traditio autenttisena ja juuri tästä syystä feri-traditiolla ei ole olemassa mitään fundamentalistista ydintä, vaan voidaan ennemminkin puhua tämän hetkisestä feristä (Feri current). Traditio kehittyy ja muuttuu yhä jatkuvasti sen edustajien kasvaessa, kehittyessä ja muuttuessa.
Jotkut pitävät Victoria tradition perustajana, mutta Victor itse ei olisi antanut määritellä itseään siten. Ennemmin hän kutsui itsään traditionsa Grandmasteriksi. Oltiinpa tradition alkuperästä ja Victorin osuudesta siihen mitä mieltä tahansa, Victor on kuitenkin feri-tradition alkuperäinen ääni ja hän on initioinut traditioonsa muutamia tämän hetken tunnetuimpia pakanavaikuttajia, mm. Starhawkin. Kaikkien feri-initioitujen juuret voidaan jäljittää lopulta takaisin Victoriin.
F(a)eri(e), nimen kirjoitusasu
Koska feri oli pitkään puhtaasti suullinen traditio varioi feri-sanan kirjoittaminen paljon ja kaikki kirjoitusasut hyväksytään. Joskus 1990-luvulla, Victor alkoi käyttää kirjoitusasua feri helpottaakseen tradition erottumista muista samankaltaisista traditioista ja ryhmistä kuten Faery Wiccasta ja Faery Traditiosta, joka perustuu R. J. Stewartin kirjoituksiin. Vaikka feri-traditio sekoitetaankin toisinaan Radical Faeriesiin ei feri-tradiota voida pitää mitenkään erityisen homoseksuaalisuuteen painottuneena traditiona. On kuitenkin totta, että feri-traditiossa kunnioitetaan kaikkia seksuaalisia suuntautumisia ja sukupuolia.
Ferin 1990-luvulla vakiintunut kirjoitusasua voidaan runnollisesti, vaikkakaan ei ehkä etymologisesti, jäljittää sellaisiin sanoihin kuin ferocious(raivokas) ja feral(villi). Nämä mielleyhtymät kiinnittävät huomion ferin alkukantaisuuteen ja villiin luonteeseen. Toinen miellyhtymä, joka feri-kirjoitusasuun voidaan liittää on ferissä keskeinen meditatiivinen työväline, Iron pentacle (Rautapentaakkeli), joka muistuttaa raudasta, joka on välttämätön verenkierrossamme ja harjoittamassamme magiassa. Rautaa merkitään toisinaan kirjaimilla Fe ja runollisesti voidaan ajatella, että ferin kirjoitusasu tuo esille tämän yhteyden.
Faery, (miten se sitten kirjoitetaankaan), liitettiin traditioon puolivahingossa, Victor ja Cora Andersonin ohella ehkä voimakkaimmin traditioon vaikuttaneen, Gwydion Pendderwenin kirjoitusten ja työn kautta. Gwydion työskenteli Victorin kanssa 1950 ja 1960 luvuilla ja häntä voidaan pitää yhtenä traditioon voimakkaimmin vaikuttaneena henkilönä, Victorin ja Coran ohella. Gwydion painotti työskentelyssää kelttiläistä perinnettä ja erityisesti Faery lorea, irlantilaista ja walesilaista haltijaperinnettä. Irlannissa magian ja pakanallisten rituaalien harjoittajia kutsuttiin Fairy Doctors (haltijatohtori) -nimikkeellä, joka on verrattavissa termiin Witch Doctor (noitatohtori). Haltijatohtorit työskentelivät paikallisten haltijoiden kanssa ja toisinaan uskoivat itsekin olevansa haltijoita. Tämän Faery Doctor -termin vuoksi Faery-nimitys liitettiin traditioon, vaikka aiemmin traditiota kutsuttiin Vicia-nimellä, kuten Cora Anderson kirjassaan Fifty Years in the Feri Tradition kertoo. Victor ja Cora kuitenkin puhuivat feristä useimmiten vain käyttäen termiä Craft – taito.
Feri-tradition eri suuntaukset
Ferissä on useita erilaisia suuntauksia, jota kuten jo mainittu, voidaan lähes aina jäljittää Victoriin. Gwydionin työtä voidaan pitää shamanistisena ja bardin taitoja painottavana ja hänen suuntauksensa tuli tunnetuksi watchmaker-nimellä.
Alison Harlow (1934-2004) perusti ferin suuntauksen jota kutsutaan vanthi-nimellä. Vanthissa yhdistyvät feri ja elementit gardenerialaisesta wiccasta ja toisin kuin useammat muut traditiot haarat, vanthilaiset pitävät itseään wiccoina. He allekirjoittavat Kolminkertaisuuden lain, eivätkä välttämättä työskentele samojen jumaluuksien kanssa kuin muut ferit.
Vanthista haarautuu firedrake-feri, jonka perustaja on Alison Harlowin initioima feri-papitar J’té Argent. Firedrakessa yhdistyvät Alisonin ja J’tén 1993 vuodesta jatkuneen yhteistyön tuloksena syntyneet näkemykset traditiosta. J’té on lisännyt omaan suuntaukseensa joitain piirteitä muista ferin suuntauksista. Myös firedrakeen kuuluvat pitävät itseään jossain määrin wiccoina.
Starhawk perusti Compost-nimellä kulkeneen covenin 1970-luvulla. Tästä covenista kehittyi reclaiming, josta on tullut kokonaan oma traditionsa jossa yhdistyy henkisyys ja politiikka. Suuri osa reclaimingin ydinmateriaalista tulee kuitenkin suoraan feristä ja osa reclaimingin papittarista on initioitu myös Feri-traditioon.
Steve Hewell, Eldri Littlewolf ja Gabriel Carillo perustivat niin ikään 1970-luvulla covenin Silver Wheel, jossa Victorin opetuksia kehitettiin edelleen erilaisiksi harjoituksiksi ja työvälineiksi. Myöhemmin covenin nimeksi tuli Korythalia ja lopulta Bloodrose, joka oli aiempaa avoimempi opetus-coven. Sen käytännöt ja rituaalit ovat nykyään laajalti levinneitä feri-tradition piirissä.
Kun Bloodrose hajosi 1980-luvulla useat sen entiset jäsenet liittyivät yhteen ja perustivat Sacred Wheelin, löyhän yhteisön, jossa oli feri-opettajia ja -oppilaita joiden toiveena oli rakentaa San Fransiskon Bay-alueelle laajempi feri-yhteisö. Vaikka Sacred Wheel hajosi, monet tämän ryhmän initioimista fereistä opettavat sen piiristä syntynyttä suuntausta, joka kulkee bloodrose-nimellä.
Mandrola Coven perustettiin Andersonin initioimien ferien voimin ja perustuu Andersonien opetuksiin 1980 ja 1990 -luvuilta. Tätä ferin haaraa kutsutaan vicia-nimellä. Viciassa käytännöt ja rituaalit ovat enemmän improvisoituja ja vähemmän suunniteltuja kuin muissa ferin suuntauksisa. Vicia myös initioi jäsenensä ensin ja kouluttaa heidät vasta sen jälkeen, toisin kuin useissa muissa Ferin haaroissa, joissa järjestys on yleensä juuri päinvastainen.
Anaar, työskenteli suoraan Victor ja Cora Andersonin kanssa ja on feri-tradition tämän hetkinen Grandmaster. Cora Anderson vihki Anaarin tähän tehtävään Victorin kuoltua vuonna 2003. Grandmasterin kunnianimeä ei kuitenkaan tunnusteta kaikkialla tradition piirissä ja niille, jotka sen tunnustavat Grandmasterin rooli ei edusta hierarkiaa, eikä sisällä sosiaalista tai metafyysistä voimaa. Anaar keskittyy työssään luoviin taiteisiin porttina feriin ja opettaa yksityisesti San Fransiscossa.
Feri- ja reclaiming papitar T. Thorn Coyle perusti ferin suuntauksen, jota kutsutaan nimellä morningstar. Thorn Coyle on runoilija, kirjailija, tanssija ja laulaja. Hän on kirjoittanut kirjan Evolutionary Witchcraft. Hänen traditionsa painottaa käytäntöjä ja pohjautuu kiinteästi Andersonien opetukseen, sillä hän on työskennellyt suoraan Victorin kanssa. Thorn on opiskellut myös bloodrose-feriä ja hänen työssään on bloodrosen lisäksi vaikutteita reclaimingin feri-käytännöistä, seremoniallisesta magiasta, sufilaisuudesta ja Gurdjieffin opetuksista.
Blackheart-ferin juuret ovat Andersonien opetuksessa, mutta myös third roadissa. Blackheart ferin perustaja on Karina, joka opettaa pääasiassa New Englandissa, mutta antaa myös etäopetusta.
Storm Faerywolf on taiteilija, runoilija, kirjailija ja opettaja, joka alunperin initioitiin ferin bloodrose-haaraan. Hän on opiskellut myös tradition muita muotoja ja hän yhdistää niiden elementtejä omassa ferin haarassa, bluerose. Siinä Storm keskittyy ferin ydinharjoituksiin, transsiin, taiteelliseen ilmaisuun, possessioon, eroottiseen mystiikkaan ja queer-henkeen. Storm on Witch Eye: A Journal of Feri Uprising -lehden toimittaja ja kirjan The Stars Within the Earth tekijä.
Tässä on lyhyt yhteenveto tämän hetken näkyvimmistä ferin suuntauksista. Yllämainitun listan lisäksi on olemassa useita muitakin suuntauksia, joita löytyy sekä tradition piiristä, että siitä edelleen haarautuneista suuntauksista, kuten 3th Road. Jokaisella suuntauksella on oma uniikki ja rikas historiansa. Koska feri on alun perin suullinen perinne, on siinä edelleen paljon yksinään työskenteleviä solitaareja. Tämä vaikeuttaa tradition historian täydellistä hahmottamista, joten ferin historia, kuten lähes kaikki muukin Ferissä, on prosessi ja muuttuu aika ajoin kun uutta tietoa tulee päivänvaloon.
Mitä feri-traditio on?
Ronald Hutton kirjoittaa 1999 ilmestyneessä teoksessaan Triumph of the Moon: A History of Modern Pagan Witchcraft, että yksi niistä traditioista, joiden pohjalta nykyinen uuspakanuus ponnistaa on kotikutoinen amerikkalainen feri-traditio. Victor ja Cora Andersonin yli viisikymmentä vuotta sitten perustamalla feri-traditiolla on juurensa nimenomaan Amerikassa, vaikkakin se on saanut vaikutteita myös brittiläisestä traditionaalisesta wiccasta. Onkin mielenkiintoista, että useasti etenkin tieteen piirissä wiccasta kirjoitettaessa lähteenä käytetään reclaiming-papitar Starhawkin the Spiral Dance -kirjaa, joka Starhawkin esikoisteoksena edustaa vielä melko puhtaasti feriä. Spiral Dancessa on selvästi näkyvillä Ferin toisinaan lähes monoteistiseksi luonnehdittu Jumalatar-käsitys ja keskeiset ferin konseptit, kuten kolme sielua.
Feri ei siis ole wiccaa, vaikkakin feri-tradition edustama noituus tunnustaa wiccan lailla jumalien ja luonnon yhteyden. Wiccan vuodenaikaisjuhlien sijaan, painopiste ferissä on sen harjoittajien sielussa sekä ajan mittaan tapahtuvassa kasvussa omaan voimaan.
Ferissä nivoutuvat yhteen sen syntyajan noituustraditiot, Victorin välittämä ainutlaatuinen tieto, seremoniamagian kurinalainen harjoittelu sekä vaikutteet maagisista ja henkisistä traditioista eri puolilta maailmaa. Kun lisätään vielä ripaus runoutta ja hämmennetään, lopputuloksena on feri-traditio.
Wiccojen lailla myös ferit kunnioittavat elementtejä pyhinä ja tunnustavat immanenssin jumaluuden, joka virtaa kaikkialla maassa, tähdissä, kasveissa ja meissä ihmisissä. Feri-traditio on kuitenkin itsenäinen voimakas yhdistelmä ainoastaan sille ominaisia konsepteja ja työkaluja. Victorin traditiosta löytyy opetuksia, joita ei ole missään muissa noituuden traditioissa: Rauta- ja Helmipentaakkelit, sielujen yhdistäminen, Viattomuuden Mustan Sydämen etsiminen, sininen feri-tuli, Soturin Etiikka ja Ferille tyypillinen tulkinta sisäisestä tiedosta – tiedosta – jota ei tule etsiä ihmisen ulkopuolelta, koska polariteetit ja tasapaino ovat olemassa jokaisen sisimmässä.
Traditio pulppuaa useasta lähteestä, joissa yhdistyvät itsetutkiskelu ja syvä yhteys kaikkeen olemassa olevaan.
Feri on ennen kaikkea ekstaattinen traditio, jossa yksilö saavuttaa suoran yhteyden jumaliin, luontoon ja itseensä. Yhteys saa veren kuohumaan, kirkastaa mielen ja avaa sydämen kuulemaan maailmankaikkeuden äänen. Se on traditio, jossa keskeisellä sijalla ovat kehittyminen ja ihmissielun kolmen kerroksen yhtenäistäminen.
Ferin työkalut auttavat laajentamaan ihmisyyttä, jotta olisi mahdollista tavoittaa jotain olennaista jumaluudesta. Polku ei ole uskalikkoja vaan rohkeita varten. Se on runoilijoiden, sotureiden ja parantajien polku, polku joka muuttaa koko elämän ja vie omaan voimaan.
Victor ja Cora Anderson opettivat, että ihminen voi olla suorassa yhteydessä luontoon ja että Jumalat voivat puhua kauttamme. Ferit ovat ihmisiä ja haltijoita, Tähti Jumalattaren rakastettuja, Hänen, jota Victor ja Cora kutsuivat Äiti Jumalaksi (God Herself). Jokainen ihminen on osallisena Tähti Jumalattaren immanenssista rakkaudesta ja myös hänen transsendentaalisesta potentiaalistaan. Jumalatar virtaa veressämme ja jokaisessa luovuuden teossa on kipinä hänen rakkauttaan ja pyhää elämän voimaansa.
Feri on luonteeltaan poikkeavaa. Feriin liittyy kuilun partaalla oleminen ja eri ulottuvuuksien välillä vaeltaminen, sukupuolettomuus ja se, että jokaisessa on itsessään mahdollisuudet kaikkeen – jokainen voi olla sekä haltija että ihminen, mies ja nainen, hauras sielu ja silti yksilö, jossa on havaittavissa jumalallisen läsnäolo. Tarkastellessaan omaa moninaisuuttaan tavoittaa ennen pitkää kokonaisuuden.
Feri on runoilijoiden ja runouden uskonto. Kaikkiin luoviin tekoihin liittyy iloa ja spontaaniutta. Ihmisen luovuus on niin ikään heijastusta Tähti Jumalattaren luovasta voimasta, Äidistä josta me kaikki olemme lähtöisin. Feri-myytti kertoo meille tarinan Tähti Jumalattaresta, joka tavoittaa oman heijastuksensa avaruudessa kaareutuvan mustan peilin pinnasta. Kuin vastauksena kauneuteen, jota kuvajainen heijastaa, Tähti Jumalatar rakastelee itseään ja tästä nautinnosta syntyivät Jumalat. Jumalten nautinnosta syntyy maailma. Feri-työ auttaa ihmistä tavoittamaan oman kuvajaisensa, rakastumaan siihen, kiertymään korkealle, jotta tavoittaisi todellisen elämän, kimaltamaan tähtien valossa juurtuneena syvälle maahan.
Feri-traditiossa sen harjoittajat ovat tasa-arvoisia jumalten edessä. Auktoriteetit tavoitetaan ajan kuluessa ja ne tulevat yksilön sisältä, eikä niitä saavuta ilman työtä. Harjoituksen määrä, kokemus ja kunkin papin tai papittaren yksilöllinen tyyli tietysti aikaansaavat joitain eroavaisuuksia. Myös feri-opiskelijoiden henkilökohtainen sitoutuneisuus työhön vaihtelee. Siitä huolimatta, kaikkia feri-oppilaita kohdellaan kunnioittavasti ja he eivät ole keskenään hierarkkisessa asemassa. Oppilaalla on ferissä oppimisestaan suurin vastuu, sillä yhdelläkään opettajalla ei ole oppilasta parempaa yhteyttä Jumaliin, Vartijoihin tai magiaan.
Lyhyt yhteenveto traditiolle ominaisista piirteistä
- Ferit eivät allekirjoita wiccan redeä, vaan painottavat yksilön vastuuta tekojensa seurauksista. Eräänlaisina eettisinä ohjenuorina voidaan kuitenkin pitää lauseita “Do not coddle (or punish) weakness.” ja “Do not submit your own Life force to anyone or anything.”
- Ferin ydintä ei voida löytää yhteisesti jaetuista rituaalikäytännöistä, vaan samankaltaisesta asennoitumisesta magiaan ja taitoon (Craft).
- Seksuaalisesti monimuotoiset Jumaluudet ovat vastakohtana jumalallisen käsittämiselle polariteettien, maskullinisuuden ja feminiinisyyden kautta.
- Feri painottaa spirituaalis-seksuaalista ekstaasia, joka johtaa henkilökohtaiseen kehittymiseen, maskuliinis-feminiinisen, hedelmällisyyteen ja paranemiseen tähtäävän seksuaalisen polariteetin sijaan.
- Maagisessa työskentelyssä käytetty energia pyritään palauttamaan harjoittajalle ennemmin kuin maadoittamaan se.
- Feri on suullinen traditio eikä sillä ole olemassa kirjallista ydintä, jota pidettäisiin tradition Book of Shadow:na. Jokainen harjoittaja lisää omaa materiaaliaan oppimaansa, joten jokaisen opettajan opetuksesta versoaa yhä uusia suuntauksia.
- Ferissä on yksi initiaatio kahden tai kolmen asteen järjestelmän sijaan. Myös tässä tradition käytännöt varioivat, joidenkin opettajien käyttäessä voimaannuttamis (empowerment)- tai nopeuttamisseremonioita koulutuksen alussa.
- Myös initiaatioon vaadittava opiskelu aika vaihtelee. Siinä missä jotkut initioivat uudet Feri opiskelijat ensin ja opettavat heitä vasta sitten, vaativat toiset Ferin suuntaukset vuosien harjoittelua ennen initiaatiota.
- Myös ferin initiaatio varioi ja yhteisenä piirteenä voidaan pitää ainoastaan tiettyä perinnettä, joka siirretään initiaatiossa. Initiaatio onkin useimmiten räätälöity sopivaksi initioitavalle.
Linkkejä
(Löytyy myös Facebookista: Feri Tradition
Kirjallisuutta
Anderson, Victor: Thorns of the Blood Rose (Feri-runoutta)
Anderson, Victor: Etheric Anatomy: The Three Selves and Astral Travel (Feri-traditio)
Anderson, Cora: Fifty years in the Feri tradition (Feri-traditio)
Storm Faerywolf: The Stars within the Earth
Anaar: The White Wand
Victor Anderson: Etheric Anatomy
Victor Anderson: Lilith’s Garden (runoja)
Victor Anderson: Thorns of the Bloodrose (runoja)
Starhawk: The Spiral Dance
Teksti: Mari Tornio
Artikkeli on käännetty hyvin vapaasti seuraavista lähteistä:
Storm Faerywolf, 2007. A History of F(a)eri(e) tradition
Veedub (Valerie Walker), 2002/2006. Feri FAQs
Thorn, T. Coyle, 2004. Evolutionary Witchcraft
Cora Anderson, 2004. Fifty years in the Feri tradition
* Käytän Faery-sanan tilalla suomalaista sanaa haltija, koska se vastaa lähinnä kelttiläistä sanaa fairy, jonka synonyymina feri-traditiossa käytetään sanaa faery. Fairy suomennetaan yleensä keijukaiseksi tai haltijaksi, mutta sillä voidaan tarkoittaa myös metsän-, vuoren-, veden- tai kodinhaltijaa, tonttua, menninkäistä, peikkoa, maahista, demonia tai joskus jopa jättiläistä (Hjelt 1995, s.134)